'
Las Vegas-päivän aloitimme poistumalla kaupungista heti aamupäivällä. :)
Suunta oli n. 30 mailia takaisinpäin, Nevadan ja Arizonan rajalle, jossa sijaitsee vuosina 1931-1935 rakennettu Hooverin pato. Pato voi olla joillekin tuttu elokuvista, mm. James Bond on siellä seikkaillut 'Diamonds are forever'-leffassa.
Pato on saanut aikaan Lake Mead-tekojärven, joka on lajissaan Yhdysvaltain suurin. Pato oli kyllä todella vaikuttava näky. Vähän meitä häiritsi se, että joka vaiheessa voimalakierroksenkin aikana korostettiin siitä, että pato tehtiin vettä/vedenhallintaa varten, sähköntuotto on vain toissijainen hyöty. Just joo.
| Pato Lake Meadin puolelta. |
| Voimalaitoksen 8/17 generaattoria. |
| Tämä lienee elokuvista tuttua näkyä... |
Lämpötila kohosi patovierailun aikana ihoa pehmeästi hyväilevään 38 celsiusasteeseen, joten palella ei tosiaankaan tarvinnut. Lämmöstä kannattaa nyt nauttia, koska loppumatka kuluu sitten jo jonkin verran viileämmissä oloissa.
Patokierroksen jälkeen koimme lievää paniikkia, kun huomasimme autonavainten olevan hukassa. Autonovet olivat lisäksi unohtuneet auki, No, pienen kyselykierroksen tuloksena avaimet onneksi löytyivät Visitor centerin turvamieheltä, olivat ilmeisesti jääneet turvatarkastuksen yhteydessä muovilaatikkoon - musta avain ilman avaimenperää mustassa laatikossa jäi kiireessä (ja innostuksessa) huomaamatta. Siispä tämän pikkutarinan osalta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja pääsimme lähtemään takaisin Vegasia kohti.
Saatuamme auton hotellin valet-parkkiin ja ostokset hotellihuoneeseen lähdimmekin samantien tutustumaan paremmin itse kaupunkiin. Hotelliltamme pääsi tramilla peräti viereiseen hotelliin asti. Olimme olettaneet, että kyseisellä tramilla olisi päässyt koko kaupungin läpi, joten oli masentavaa huomata, että tuosta viereisestä hotellista jouduimme kävelemään melkoisen matkan ja mm. koko MGM-kasinon läpi (ei ihan pieni kävelymatka), kunnes löysimme monorailin pääteaseman. Ostimme päivälipun ajatellen, että reissaamme monoraililla ensin sen pääteasemalle ja sitten tulomatkalla pysähtelemme mielenkiintoisten kasinoiden kohdalla.
| Luxor-hotellimme tram-asema. |
Tarkoitus oli mennä Stratospheren torniin ylös ja siellä vielä siihen huvipuistolaitteeseenkin, joka sinkoaa ihmisen kohti taivaita. Lipunmyyntitiskillä kuitenkin selvisi, että tornin ulkotilat oli suljettu, joten siellä olisi päässyt vain sisätiloihin (mitäs valokuvia sieltä sitten otat), samoin vekotin oli pois käytöstä - syynä ilmeisesti lähistöllä riehuva ukkonen. Emme siksi menneet koko torniin ollenkaan eli hukka reissu.
| Pientä pelailua Stratospheren kasinossa. |
Monorail-ajelut riitti (jokaiselta pysäkiltä olisi ollut liian pitkä kävelymatka seuraavaan kohteeseen) ja niinpä otimme taksin Bellagio-hotellille. Hotellin edustalla on puolen tunnin välein "tanssivat suihkulähteet"-näytös eli vesi suihkuaa kohti taivasta mitä erikoisemmin musiikin tahtiin. Tämä ei tehnyt nyt odotettua vaikutusta, johtuen joko siitä, että sama nähtiin jo viime syksynä Dubaissa eli ensimmäisen kerran viehätys puuttui (toki myönnämme, että Dubai on kopioitunut tämän täältä), tai siitä, etteivät vesi ja musiikki menneet aivan samaan tahtiin (toisin kuin Dubaissa).
Bellagio-hotellin sisätiloihin (jotka olivat hulppeat muutenkin) oli rakennettu upea taikametsä kukista ja kasveista:
Bellagio-hotellilta tallustelimme rauhalliseen tahtiin omalle hotellillemme. Matkaa kertyi kyllä jalkapohjien mielipiteen perusteella aivan liikaa, mutta kaupungin neonvalomaisemat olivat upeat.
Hotellillemme päästyämme olimmekin rättiväsyneitä ja niinpä kasinopelailuihinkaan ei riittänyt voimia. Ei siis päästy käsiksi isoihin voittoihin, mutta eipä toisaalta hävittykään muutamia dollareita enempää.
Tänään lauantaina vuorossa on ensimmäisenä auton vaihto eli hyvin palvelleelle Dodgerille heitämme hyvästit ja saamme allemme avoauton, toivottavasti Mustangin, joita on Grand Canyonilta lähtien tullut runsaasti vastaan. Matkamme jatkuu uuden auton voimin Death Valleyn kautta Mammoth Lakesille ja sieltä edelleen kohti San Franciscoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti