San Francisco

San Franciscon hotellissamme aamupala on katettu joka kerrokseen erikseen, joten käytävältä voi käydä hakemassa aamiaistarpeet ja nautiskella sen sitten rauhassa omassa huoneessaan. Ihan mukavan kodikasta.
Näin nautitun aamupalan voimin lähdimme tiistaina tutustumaan kaupunkiin paremmin. Hotellimme sijaitsee Union Square-alueella, jonka ympärillä on kaikki maailman merkkiliikkeet. Näyttävät aivan yhtä kalliilta kuin Suomessakin, joten emme ole lenkkareissamme uskaltautuneet sisälle.

Union Squarelta löytyi myös hop on-hop off-kiertoajelubussi, johon ostimme päivälipun ja nousimme kyytiin. Päivän sää oli viileä, n. 15-asteinen, jota kylmä tuuli vielä viilensi entisestään, joten bussin avonaisessa yläkerroksessa oli varsin vilpoisaa. Jane joutuikin luovuttamaan Golden Gaten kohdalla ja siirtymään lämmittelemään bussin sisätiloihin, mutta Pace jatkoi valokuvailua sinnikkäästi yläkerrassa.

Hop on-hop off-bussit Fisherman's Wharfilla.

Golden Gate Bridge pohjoispäästä kuvattuna.

Kiertoajelu meni myös hotellimme ohi.

Jokunen pilvenpiirtäjäkin löytyy.

Ensimmäisen osan kiertoajelua menimme lähes koko kaupungin (keskustan) läpi, mukaanlukien Golden Gate päästä päähän. Fisherman's Wharfin turistialueella hyppäsimme kyydistä pois. Turistirysyydestään huolimatta satama-alueelle rakennettu alue on varsin viehättävä, matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita on jos jonkinlaisia. Ja laitureilla lötköttävät merileijonat ovat tietysti näky sinänsä.

Luurankomies hauskutti ja pelotteli rantakadulla.

 Alueelta löytyi myös mekaanikan museo, joka kätki sisälleen vanhoja pelikoneita viimeisen sadan vuoden ajalta (vähintään). Useimmat toimivat quarterilla (1/4 dollari) ja niitähän noihin saatiin upotettua varmaan enemmän kuin Vegasissa pelikoneisiin meni rahaa...

Tälle muskelimiehelle ei Pacekaan pärjännyt kädenväännössä:

Tässä saatiin moukari kammettua sen verran ylös, että kello kilahti komeasti. Hyvä Pace!

Lounaan jälkeen jatkoimme kiertoajelua tuolta Fisherman's Wharfilta Chinatowniin. Siellä kopioita ja krääsää riitti, mutta kylmyys kangisti sen verran, ettei päästy lainkaan käyntiin shoppailun suhteen.

Vihaisia lintuja on näkynyt matkan aikana joka puolella. 

Chinatownin jälkeen olikin vihdoin vuorossa cable car-ajelu. Tietämättä sääntöjä (nyt tiedämme, että 6 dollarin arvoinen matkalippu oikeuttaa vain yhdensuuntaiseen matkaan) lähdimme Chinatownin nurkilta cable carilla "väärään" suuntaan eli juuri päinvastaiseen kuin missä hotellimme on. Päästyämme sitten päätepysäkille olimme hetken ihmeissämme, että mitäs nyt tehtäisiin: kuusi dollaria paluulipusta ei kiinnostanut eikä myöskään pitkä jonottaminen uuteen kärryyn. No, tutkailimme karttaa sen verran epätietoisen näköisenä, että kaapelikärryn kuski/jarrumies tuli kyselemään, olemmeko eksyksissä ja kun sitten myönsimme niin olevan (vaikkemme siis olleet...) ja päätyneemme väärään suuntaan menevään vaunuun (...), niin mies järkkäsi meidät jonon ohi ja samoilla lipuilla paluuvaunuun. Tällä kerta pääsimme keikkumaan vaunun ulkopaikoille eli kunnolla cable car-tunnelmaan. 

Tästä vaunusta hetki sitten hyppäsimme pois.

Illan pimetessä alkoi vesisadekin taas ja koska sopivasti löysimme tiemme elokuvateatterille, rentouduimme pari tuntia 50/50-elokuvaa katsellen. Oli hyvä elokuva, joten suosittelemme katsomaan, jos se Suomeenkin tulee.

Tänään keskiviikkona edessä on matkamme toiseksi viimeisin ajo-osuus, rapiat 200 mailia San Franciscosta rannikkotietä pitkin San Luis Obispoon eli noin puoliväliin kohti Los Angelesia.