Yosemite

Tänään oli jylhien ja henkeäsalpaavien maisemien päivä - välillä ihan sananmukaisestikin...

Nautittuamme perinteisen, tosin pannukakuttoman amerikkalaisen aamiaisen Mammoth Lakesin hotellissamme, suuntasimme kohti Yosemiten kansallispuistoa. Nyt on kansallispuistojen sisäänpääsyihin käytetty jo yhteensä 70 dollaria - mikäli vielä yksi tai useampi kohdalle osuu, kannattaa hyödyntää vanhat kuitit ja ostaa 80 dollarin arvoinen vuosilippu, jolla pääsee kaikkiin kansallispuistoihin. 

Yosemitessa ajoimme Tioga Roadia pitkin sen itälaidalta länteen. Kyseinen tie on suljettu marraskuusta toukokuulle, toisinaan vähän pitempäänkin lumen takia, mutta nyt oli siis auki ja täysin lumetonkin. Päivän keli oli täydellinen Yosemite-vierailulle: aurinko paistoi ja vaikka alkuun tuntui varsin kirpeältä viileän tuulen takia, myöhempänä kerrotun  patikkaretkemme aikana oli oikein mukavan lämmintä. 

Idyllinen sunnuntaiajelumme keskeytyi noin puoleksi tunniksi suunnilleen Tioga Roadin puolivälin paikkeilla. Kyseessä oli "Management Fire. Do not report" eli täysin hallinnassa ollut metsäpalo, joka ei tosin kaikilta osin siltä vaikuttanut. No, tuon puolen tunnin odottelun jälkeen autoletka pääsi jatkamaan matkaansa paloauton opastamana, välillä savun seasta ei erottanut muuta kuin juuri ja juuri edellä menevän valot.

Kaunis ilma oli houkutellut myös Ferrareita liikkeelle. Niitä oli yhteensä varmaankin parikymmentä, joten näky oli melkoinen, kun ne lähtivät tästä taukopaikaltaan yksi kerrallaan liikkeelle.

Tioga Roadin savudraamoista selvittyämme suuntasimme kohti Hetch Hetchyä, koska siellä oli tiedossa mukava viiden mailin mittainen vaellusreitti vesiputoukselle. Lisäksi tämä H.H. sijaitsi edes jonkin verran menosuunnassamme San Franciscoon päin, toisin kuin esim. Yosemite Valley ja siellä sijaitseva village.

Hetch Hetchystä löytyi ensinnäkin Hooverin padon "pikkuveli", joka tosin on pienemmästä koostaan huolimatta oikeastaankin isoveli, koska on rakennettu Hooveria aiemmin. Tämän padon nimi on O'Shaughnessy Dam. 

Yhdennäköisyys Hoover Damiin on selvä. 

Padon yli käveltyämme edessä oli n. 100 metrin mittainen kävelytunneli vuoren läpi ja sen takaa alkoi sitten varsinainen patikointipolku. Matkaa vesiputoukselle ja takaisin pitäisi siis olla yhteensä 5 mailia - matka tuntui kyllä huomattavasti pidemmältä korkeuserojen ja epätasaisen maaston takia. Meillä kului matkaan yhteen suuntaan 1,5 tuntia. 

Näkymät matkan varrella ja varsinkin perillä vesiputouksen luona korvasivat kyllä vaivan. Wapama-vesiputous oli tähän  aikaan vuodesta varsin kapoinen luiru, korkea kuitenkin, koska putosi vuoren päältä asti. On taatusti todella mahtava näky keväisin, kun virtaa huomattavasti leveämpänä ja vauhdilla alas järveen. Toinen vesiputous, joka olisi ihan tuon Wapaman vieressä, Tueelala, oli näin loppuvuodesta täysin kuiva.

Kohti San Franciscoa pääsimme lähtemään Yosemitelta vasta puoli seittemän aikoihin (ja tänään sentään aloitimme matkan teon jo ajoissa klo 10), joten pimeässä saimme nytkin ajella lähes koko matkan perille asti. Onneksi on Tomppa-navigaattori matkaseurana, joka taas luotettavasti opasti meidät SF:n kupeeseen, Berkeleyhyn, jossa majoitumme yhdeksi yöksi ruusuntuoksuiseen Rose Garden Inniin.

Nyt täytyy ryhtyä nukkumaan, kello on paljon, takana pitkä päivä ja huomenna on edessä Alcatrazin vierailu, jonne liput on jo klo 11 lähtöön (tuntui aikoinaan kotoa käsin lippuja varaillessa hyvältä ajankohdalta, nyt ei enää niinkään...).