sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Leaving Las Vegas

Lauantaina oli auton palautus klo 10 ja siellähän me sitten oltiin kassit käsissämme etsimässä korvaavaa autoa...
Olimme varanneet avo-mustangin (or similar), mutta vuokraamolla ei ollut noita (tarjosivat avo-Sebringiä, eiii). Ainut mustangi oli kovakattoinen ja siitä olisi jonkun käsittämättömän logiikan mukaan pitänyt maksaa 40$/päivä lisää, koska kyseessä on "muskeliauto". Vaikka tiskin takana puolitettin tuo summa, niin en silti ollut oikein tyytyväinen...koska kovakattoinen ei ole yhtään muskelimpi kuin avo ja takuulla avo on kaupassa kalliimpikin.
No ratkaisu löytyi sitten, kun selvisi että saataisiin Camaro (jollaisia olen koko matkan kuolannut) muskeliautoksi.
Camaroa parkkitasolla antamassa ollut kaveri oli todellinen asiakaspalvelija, kun vielä valuttelin viimeisiä kyyneleitä lisähinnasta ja vuokralogiikoista...niin hän sanoi, että ottaa asiasta selvää ja parin minuutin päästä kurvasi avomustangilla paikalle.
Camaro kyllä viehätti niin pirusti (kyseessä alle 900 mailia ajettu auto), mutta me mentiin sitten alkuperäisen suunnitelman mukaan ja otettiin mustangi. 

Sinne se Camaro jäi, voivoi.

Kyllä avomussella kelepaa päästellä Las Vegasin Stripillä :)

Taustalla meitin Luxor -hotelli.

Stripin päässä häämötti jälleen Stratosphere ja näimme, että huipulla olevat huvipuistolaitteet olivat taas toiminnassa, niin suuntasimmekin sinne huvittelemaan/aamupalalle.

Pyörivästä kahvilasta näki aika estottomasti maahan.

Huipulta olisi myös voinut hypätä alas, jätettiin tällä kertaa väliin...


Hyvä ruoka, paaaljon parempi mieli [Jane: ilman aamiaista mentiin tänne asti, joten kyllähän siinä vähän äksyilytti...].

Space shot oli gamalan gomia, varsinkin kun ylhäältä kone alkoi painamaan takaisin maahan (ei vapaa pudotus, vaan vähän boostattu), niin kyllä otti mahan pohjasta!

Tyhjän päällä kieputtelu oli kans ihan jees ja Janekin uskalsi tähän laitteeseen...

Tämä tyhjän päälle koheltava kärry olikin sitten viimeinen ja huonoin...eli oli aika suunnata kohti Death Valleyta.

Perhematkalla

Aika pitkä suora johti Death Valleyyn. Eikä tämä ollut ainut vastaava.

Tässä oli tosi pitkä ja jyrkähkö alamäki, vaikkei sitä kuvasta näekään...


Death Valleyn pohjalla poikkesimme jätskillä kylässä (Kylän nimi lisätään sitten kun Jane on hereillä..Stovepipe Wells.) ja vähän oli olevinaan kuumakin, 110F eli 43 astetta. Tuulikin oli kova.

Tänään on menty ylämäkeä ja alamäkeä. Death Valley on suunnilleen merenpinnan tasolla, tällä hetkellä ollaan vähän yli 2 kilometrissä.


Pianon alle jäänyt asuntovaunu....


Päivällinen syötiin Lone Pinessä.

Nyt ollaan tosiaan n. 500km ajon jälkeen Mammoth Lakesilla ja huomenna mennään Yosemiten kansallispuistoon ja sieltä sitten taas ~500km siirtymä San Fransiscon liepeille. 
Lämpötilakin tippui hieman päivän kuluessa...40 asteesta suunnilleen kymppiin, huomenna päivällä täällä pitäisi olla vähän vajaa 20 plussaa.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Las Vegas

'
Las Vegas-päivän aloitimme poistumalla kaupungista heti aamupäivällä. :)
Suunta oli n. 30 mailia takaisinpäin, Nevadan ja Arizonan rajalle, jossa sijaitsee vuosina 1931-1935 rakennettu Hooverin pato. Pato voi olla joillekin tuttu elokuvista, mm. James Bond on siellä seikkaillut 'Diamonds are forever'-leffassa.

Pato on saanut aikaan Lake Mead-tekojärven, joka on lajissaan Yhdysvaltain suurin. Pato oli kyllä todella vaikuttava näky. Vähän meitä häiritsi se, että joka vaiheessa voimalakierroksenkin aikana korostettiin siitä, että pato tehtiin vettä/vedenhallintaa varten, sähköntuotto on vain toissijainen hyöty. Just joo.

Pato Lake Meadin puolelta.

Voimalaitoksen 8/17 generaattoria.

Tämä lienee elokuvista tuttua näkyä...


 


Lämpötila kohosi patovierailun aikana ihoa pehmeästi hyväilevään 38 celsiusasteeseen, joten palella ei tosiaankaan tarvinnut. Lämmöstä kannattaa nyt nauttia, koska loppumatka kuluu sitten jo jonkin verran viileämmissä oloissa. 
Patokierroksen jälkeen koimme lievää paniikkia, kun huomasimme autonavainten olevan hukassa. Autonovet olivat lisäksi unohtuneet auki, No, pienen kyselykierroksen tuloksena avaimet onneksi löytyivät Visitor centerin turvamieheltä, olivat ilmeisesti jääneet turvatarkastuksen yhteydessä muovilaatikkoon - musta avain ilman avaimenperää mustassa laatikossa jäi kiireessä (ja innostuksessa) huomaamatta. Siispä tämän pikkutarinan osalta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja pääsimme lähtemään takaisin Vegasia kohti.

Saatuamme auton hotellin valet-parkkiin ja ostokset hotellihuoneeseen lähdimmekin samantien tutustumaan paremmin itse kaupunkiin. Hotelliltamme pääsi tramilla peräti viereiseen hotelliin asti. Olimme olettaneet, että kyseisellä tramilla olisi päässyt koko kaupungin läpi, joten oli masentavaa huomata, että tuosta viereisestä hotellista jouduimme kävelemään melkoisen matkan ja mm. koko MGM-kasinon läpi (ei ihan pieni kävelymatka), kunnes löysimme monorailin pääteaseman. Ostimme päivälipun ajatellen, että reissaamme monoraililla ensin sen pääteasemalle ja sitten tulomatkalla pysähtelemme mielenkiintoisten kasinoiden kohdalla.

Luxor-hotellimme tram-asema.
 No, monorail ei aivan vastannut odotuksia. Ensinnäkään sieltä ei kovin hyvin nähnyt maisemia eikä tummennettujen ikkunoiden läpi saanut mitään valokuvattua. Ensimmäisenä kohteena ollut Stratosphere oli pääteasemalta taas hirmuisen kävelymatkan päässä (ja lisäsimme kävelymatkaa vielä väärällä reittivalinnalla).
Tarkoitus oli mennä Stratospheren torniin ylös ja siellä vielä siihen huvipuistolaitteeseenkin, joka sinkoaa ihmisen kohti taivaita. Lipunmyyntitiskillä kuitenkin selvisi, että tornin ulkotilat oli suljettu, joten siellä olisi päässyt vain sisätiloihin (mitäs valokuvia sieltä sitten otat), samoin vekotin oli pois käytöstä - syynä ilmeisesti lähistöllä riehuva ukkonen. Emme siksi menneet koko torniin ollenkaan eli hukka reissu.

Pientä pelailua Stratospheren kasinossa.

Monorail-ajelut riitti (jokaiselta pysäkiltä olisi ollut liian pitkä kävelymatka seuraavaan kohteeseen) ja niinpä otimme taksin Bellagio-hotellille. Hotellin edustalla on puolen tunnin välein "tanssivat suihkulähteet"-näytös eli vesi suihkuaa kohti taivasta mitä erikoisemmin musiikin tahtiin. Tämä ei tehnyt nyt odotettua vaikutusta, johtuen joko siitä, että sama nähtiin jo viime syksynä Dubaissa eli ensimmäisen kerran viehätys puuttui (toki myönnämme, että Dubai on kopioitunut tämän täältä), tai siitä, etteivät vesi ja musiikki menneet aivan samaan tahtiin (toisin kuin Dubaissa). 


Bellagio-hotellin sisätiloihin (jotka olivat hulppeat muutenkin) oli rakennettu upea taikametsä kukista ja kasveista: 
 

 Bellagio-hotellilta tallustelimme rauhalliseen tahtiin omalle hotellillemme. Matkaa kertyi kyllä jalkapohjien mielipiteen perusteella aivan liikaa, mutta kaupungin neonvalomaisemat olivat upeat.







Hotellillemme päästyämme olimmekin rättiväsyneitä ja niinpä kasinopelailuihinkaan ei riittänyt voimia. Ei siis päästy käsiksi isoihin voittoihin, mutta eipä toisaalta hävittykään muutamia dollareita enempää.

Tänään lauantaina vuorossa on ensimmäisenä auton vaihto eli hyvin palvelleelle Dodgerille heitämme hyvästit ja saamme allemme avoauton, toivottavasti Mustangin, joita on Grand Canyonilta lähtien tullut runsaasti vastaan. Matkamme jatkuu uuden auton voimin Death Valleyn kautta Mammoth Lakesille ja sieltä edelleen kohti San Franciscoa.

Vegasiiin

Torstaiaamu alkoi hotelliaamisella ja hyvää oli.
Kun oltiin huudeilla, niin poikettiin vielä kerran kanjonilla ja isohan se oli vieläkin.
Meitin uus pokkari ossoo ottoo tuollaissii wannabee-järkkärikuveja...




Etsi kuvasta aasiratsastajat...

Tässä tsuumattu versio, siellä ne menee. Aikamoiset tuolla on kyllä etäisyydet.



Sitten nostettiin kytkin Vegasin suuntaan, tosin poikkesimme vielä Bearizonassa, joka on "drive thru" -eläintarha.

Tämä Black Bear istahti "kiireemmäksi aikaa"




Määkijöistä pienimmällä oli ihan oma taktiikkansa ruuan kanssa...




Matka jatkui motaria pitkin, mutta syömään poikkesimme Seligmaniin Route66:n varrelle ja sieltähän löytyi vaikka mitä!

Tässä maantiekiitäjässä söimme kevyen lounaan.

Jane löysi juttukavereita tien varrelta. Saman ryhmän jäseniä oli kymmenkunta oheisen kämpän kattoterassilla :)

Jätskikojun takana oli elokuvista tuttuja autoja :)

Ihme juttu, ettei näitä sen kummemmin mainostettu ja mekin löydettiin nämä ihan vahingossa sieltä kojun takaa.

Sitten sanoimme hyvästit Routelle...ainoastaan palataksemme sinne takaisin. Kingmanissa poikettiin vielä pikku purtavalla, ennenkuin otettiin suunta lounaaseen ja kohti Vegasia.

Vegasiin löysimme perille melko myöhään ja väsyneinä. Liikenne oli loppumetreillä aika ahdistavaa, johtuen tietöistä ja varmaankin ed. johtuen Tomppa oli vähintään yhtä kaffeella kuin kuskikin. Kuva Luxor -hotellistamme.

Kävimme vielä pienellä iltakävelyllä ja olihan tuo aika kulttuurishokki, kun joka suunnassa pelikoneet pimputti ihan täysillä!

Perjantaina tutustutaan paikkoihin paremmin ja poiketaan Hooverin padolla.