keskiviikko 5. lokakuuta 2011

San Francisco

San Franciscon hotellissamme aamupala on katettu joka kerrokseen erikseen, joten käytävältä voi käydä hakemassa aamiaistarpeet ja nautiskella sen sitten rauhassa omassa huoneessaan. Ihan mukavan kodikasta.
Näin nautitun aamupalan voimin lähdimme tiistaina tutustumaan kaupunkiin paremmin. Hotellimme sijaitsee Union Square-alueella, jonka ympärillä on kaikki maailman merkkiliikkeet. Näyttävät aivan yhtä kalliilta kuin Suomessakin, joten emme ole lenkkareissamme uskaltautuneet sisälle.

Union Squarelta löytyi myös hop on-hop off-kiertoajelubussi, johon ostimme päivälipun ja nousimme kyytiin. Päivän sää oli viileä, n. 15-asteinen, jota kylmä tuuli vielä viilensi entisestään, joten bussin avonaisessa yläkerroksessa oli varsin vilpoisaa. Jane joutuikin luovuttamaan Golden Gaten kohdalla ja siirtymään lämmittelemään bussin sisätiloihin, mutta Pace jatkoi valokuvailua sinnikkäästi yläkerrassa.

Hop on-hop off-bussit Fisherman's Wharfilla.

Golden Gate Bridge pohjoispäästä kuvattuna.


Kiertoajelu meni myös hotellimme ohi.
Jokunen pilvenpiirtäjäkin löytyy.
Ensimmäisen osan kiertoajelua menimme lähes koko kaupungin (keskustan) läpi, mukaanlukien Golden Gate päästä päähän. Fisherman's Wharfin turistialueella hyppäsimme kyydistä pois. Turistirysyydestään huolimatta satama-alueelle rakennettu alue on varsin viehättävä, matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita on jos jonkinlaisia. Ja laitureilla lötköttävät merileijonat ovat tietysti näky sinänsä.





Luurankomies hauskutti ja pelotteli rantakadulla.
 Alueelta löytyi myös mekaanikan museo, joka kätki sisälleen vanhoja pelikoneita viimeisen sadan vuoden ajalta (vähintään). Useimmat toimivat quarterilla (1/4 dollari) ja niitähän noihin saatiin upotettua varmaan enemmän kuin Vegasissa pelikoneisiin meni rahaa...


Tälle muskelimiehelle ei Pacekaan pärjännyt kädenväännössä:

Tässä saatiin moukari kammettua sen verran ylös, että kello kilahti komeasti. Hyvä Pace!

Lounaan jälkeen jatkoimme kiertoajelua tuolta Fisherman's Wharfilta Chinatowniin. Siellä kopioita ja krääsää riitti, mutta kylmyys kangisti sen verran, ettei päästy lainkaan käyntiin shoppailun suhteen.
Vihaisia lintuja on näkynyt matkan aikana joka puolella. 



Chinatownin jälkeen olikin vihdoin vuorossa cable car-ajelu. Tietämättä sääntöjä (nyt tiedämme, että 6 dollarin arvoinen matkalippu oikeuttaa vain yhdensuuntaiseen matkaan) lähdimme Chinatownin nurkilta cable carilla "väärään" suuntaan eli juuri päinvastaiseen kuin missä hotellimme on. Päästyämme sitten päätepysäkille olimme hetken ihmeissämme, että mitäs nyt tehtäisiin: kuusi dollaria paluulipusta ei kiinnostanut eikä myöskään pitkä jonottaminen uuteen kärryyn. No, tutkailimme karttaa sen verran epätietoisen näköisenä, että kaapelikärryn kuski/jarrumies tuli kyselemään, olemmeko eksyksissä ja kun sitten myönsimme niin olevan (vaikkemme siis olleet...) ja päätyneemme väärään suuntaan menevään vaunuun (...), niin mies järkkäsi meidät jonon ohi ja samoilla lipuilla paluuvaunuun. Tällä kerta pääsimme keikkumaan vaunun ulkopaikoille eli kunnolla cable car-tunnelmaan. 



Tästä vaunusta hetki sitten hyppäsimme pois.
Illan pimetessä alkoi vesisadekin taas ja koska sopivasti löysimme tiemme elokuvateatterille, rentouduimme pari tuntia 50/50-elokuvaa katsellen. Oli hyvä elokuva, joten suosittelemme katsomaan, jos se Suomeenkin tulee.

Tänään keskiviikkona edessä on matkamme toiseksi viimeisin ajo-osuus, rapiat 200 mailia San Franciscosta rannikkotietä pitkin San Luis Obispoon eli noin puoliväliin kohti Los Angelesia. 

tiistai 4. lokakuuta 2011

The Rock

Maanantaiaamuna söimme majapaikassamme aamiaisen. Ihan kivalta paikka näytti päivänvalossakin.

Kuvassa keskellä näkyy meitin "penthouse".

Ihan kiva oli sisältäkin.


Ruokailun jälkeen lähdimme ajelemaan Berkeleystä San Fransiscoon ja tavoitteena oli päästä klo 11 lähtevään laivaan, joka veisi meidät Alcatraziin.
Tietullijonotuksen jälkeen pääsimmekin ajelemaan San Fransisco Bayn yli.


Laivaan ehdittiin ihan ookoo.
Welcome to the Rock, feat. Sean Connery





Suihkuja saatiin ihmetellä, kun jonotettiin kuulokkeita, joista sitten kuunneltiin opastettu kierros.

OLL NIINNGON GOTONAS

Eristysselli

Kalterinlevitin on harvinaisen kätevä vankilapakoa tehdessä...

Vähän oli vankien leikkikenttä rapistunut


Ei muutakuin Speedot kainaloihin ja kohti vapautta, molskis!

Vanginvartijoiden kämpän katto oli jäänyt johonkin matkan varrelle

Ruokalusikoilla saapi vähän isonnettua ilmastointikanavan reikää ja eikun menoks. Vähän jäi auki, miksi tuossa kirjan päällä on poranteriä...noh, kai niitäkin on rahalla (tai muulla rahanarvoisella) saanut ostettua, ehkä.

Alcatrazin jälkeen olikin taas kauhea nälkä ja menimme rannassa olleeseen Hard Rock Cafeehen. Ruoka oli hyvvää.

Ruokailun jälkeen suuntasimmekin hotellille, mutta otimme mäkisemmän reitin ja voiveljet että olikin olevinaan jyrkkei mäkei!

Jonkinsortin vesivaaka-yritelmä...yhtään ei haittaa näissä nousuissa että mustanki on automaattilootalla

Tienylityksen jälkeen mentiin vähänaikaa sokkona, kun mussen miehekäs konepelti ja alamäki yhdistyivät, mutta kyllä siitä sitten selvittiin kun saatiin auto oikeaan kulmaan

Eiliset hiking ja pitkä ajomatka verottivat sen verran voimia, että hotellilla otimme pienet ja ansaitut päiväunet. Nyt illalla kävimme vielä tutustumassa Levi's storeen ja takkiin tuli. Starbucksista haettiin takin kunniaksi pirtelö ja joku ihme applejuoma (hjuvaa oli).

Huomenna olis tarkoitus tutustua kylään ajelemalla sitä ympäriinsä niillä ikivanhoilla ratikoilla ja joku Hop ON/OFF -bussikyyti olis varmaan kans paikallaan.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Yosemite

Tänään oli jylhien ja henkeäsalpaavien maisemien päivä - välillä ihan sananmukaisestikin...
Nautittuamme perinteisen, tosin pannukakuttoman amerikkalaisen aamiaisen Mammoth Lakesin hotellissamme, suuntasimme kohti Yosemiten kansallispuistoa. Nyt on kansallispuistojen sisäänpääsyihin käytetty jo yhteensä 70 dollaria - mikäli vielä yksi tai useampi kohdalle osuu, kannattaa hyödyntää vanhat kuitit ja ostaa 80 dollarin arvoinen vuosilippu, jolla pääsee kaikkiin kansallispuistoihin. 

Yosemitessa ajoimme Tioga Roadia pitkin sen itälaidalta länteen. Kyseinen tie on suljettu marraskuusta toukokuulle, toisinaan vähän pitempäänkin lumen takia, mutta nyt oli siis auki ja täysin lumetonkin. Päivän keli oli täydellinen Yosemite-vierailulle: aurinko paistoi ja vaikka alkuun tuntui varsin kirpeältä viileän tuulen takia, myöhempänä kerrotun  patikkaretkemme aikana oli oikein mukavan lämmintä. 


Idyllinen sunnuntaiajelumme keskeytyi noin puoleksi tunniksi suunnilleen Tioga Roadin puolivälin paikkeilla. Kyseessä oli "Management Fire. Do not report" eli täysin hallinnassa ollut metsäpalo, joka ei tosin kaikilta osin siltä vaikuttanut. No, tuon puolen tunnin odottelun jälkeen autoletka pääsi jatkamaan matkaansa paloauton opastamana, välillä savun seasta ei erottanut muuta kuin juuri ja juuri edellä menevän valot.



Kaunis ilma oli houkutellut myös Ferrareita liikkeelle. Niitä oli yhteensä varmaankin parikymmentä, joten näky oli melkoinen, kun ne lähtivät tästä taukopaikaltaan yksi kerrallaan liikkeelle.


Tioga Roadin savudraamoista selvittyämme suuntasimme kohti Hetch Hetchyä, koska siellä oli tiedossa mukava viiden mailin mittainen vaellusreitti vesiputoukselle. Lisäksi tämä H.H. sijaitsi edes jonkin verran menosuunnassamme San Franciscoon päin, toisin kuin esim. Yosemite Valley ja siellä sijaitseva village.

Hetch Hetchystä löytyi ensinnäkin Hooverin padon "pikkuveli", joka tosin on pienemmästä koostaan huolimatta oikeastaankin isoveli, koska on rakennettu Hooveria aiemmin. Tämän padon nimi on O'Shaughnessy Dam. 
Yhdennäköisyys Hoover Damiin on selvä. 

Padon yli käveltyämme edessä oli n. 100 metrin mittainen kävelytunneli vuoren läpi ja sen takaa alkoi sitten varsinainen patikointipolku. Matkaa vesiputoukselle ja takaisin pitäisi siis olla yhteensä 5 mailia - matka tuntui kyllä huomattavasti pidemmältä korkeuserojen ja epätasaisen maaston takia. Meillä kului matkaan yhteen suuntaan 1,5 tuntia. 

Näkymät matkan varrella ja varsinkin perillä vesiputouksen luona korvasivat kyllä vaivan. Wapama-vesiputous oli tähän  aikaan vuodesta varsin kapoinen luiru, korkea kuitenkin, koska putosi vuoren päältä asti. On taatusti todella mahtava näky keväisin, kun virtaa huomattavasti leveämpänä ja vauhdilla alas järveen. Toinen vesiputous, joka olisi ihan tuon Wapaman vieressä, Tueelala, oli näin loppuvuodesta täysin kuiva.




Kohti San Franciscoa pääsimme lähtemään Yosemitelta vasta puoli seittemän aikoihin (ja tänään sentään aloitimme matkan teon jo ajoissa klo 10), joten pimeässä saimme nytkin ajella lähes koko matkan perille asti. Onneksi on Tomppa-navigaattori matkaseurana, joka taas luotettavasti opasti meidät SF:n kupeeseen, Berkeleyhyn, jossa majoitumme yhdeksi yöksi ruusuntuoksuiseen Rose Garden Inniin.

Nyt täytyy ryhtyä nukkumaan, kello on paljon, takana pitkä päivä ja huomenna on edessä Alcatrazin vierailu, jonne liput on jo klo 11 lähtöön (tuntui aikoinaan kotoa käsin lippuja varaillessa hyvältä ajankohdalta, nyt ei enää niinkään...).