Perillä ollaan! Kaupungista ei tosin vielä ole nähty kuin ohivilahtavat maisemat junan ikkunasta sekä parin korttelin pätkä keskustaa (Loop-aluetta), jonka kävelimme pysäkiltä hotellille. Nyt kirjoittelun aikaan on varhainen lauantaiaamu 17.9. (n. klo 6 paikallista aikaa).
HELSINKI-VANTAA
Amerikkalainen turvaintoilu iski vastaan jo Helsinki-Vantaan lentokentällä ennen check-in-tiskiä American Airlinesin (AA) turvallisuushenkilöstön haastattelulla. Laukkujen pakkaamisesta ja säilytyspaikoista pakkaamisen jälkeen kyseltiin, samoin kuin elektronisista laitteista, niiden iät ja hankintapaikat. Check-in-tiskillä meille kerrottiin, että kone on ylibuukattu ja jos haluaisimme siirtää lähtöä huomiselle, niin saisimme AA:lta 800 dollarin voucherin, majoituksen seuraavaksi yöksi lentokentän Hiltonissa ja lauantain lennolla matkaisimme business-luokassa. Vaikka meillä perillä onkin kolme viikkoa aikaa (mistä syystä johtuen varmaankin arvelivat, että olisimme hyvin voineet siirtää lähtöämme päivällä), niin Chicagoon on
minuuttiaikataulussamme varattu rajalliset kaksi kokonaista päivää, joista lähdön siirto päivällä olisi syönyt toisen (ja toinen muutenkin kuluu Nascar-kisoissa), eikä toisaalta Chicagon hotellia olisi niin viime tingassa enää voinut perua joutumatta maksamaan yötä kuitenkin. Niinpä kieltäydyimme tarjouksesta - ja toiseen kertaan vielä lähtöportillakin, josta meitä oikein kuulutettiin nimellä (luulimme jo olevamme myöhässä sen takia).
LENTO
Vähän jännitti, oliko meillä ylibuukkauksen takia paikkoja koneessa ollenkaan, kun meitä niin kovasti yritettiin saada jäämään lennolta pois. Paikat kuitenkin löytyivät koneen takaosasta ja lentomatka sujui niin hyvin kuin 9 tunnin lentomatka economy-luokassa voi sujua. Ilmastointi koneessa toimi hiukan yli-viileällä, joten peitot olivat tarpeen, vaikka ei nukuttukaan. Ruokatarjoiluja ei voi moittia, pinaattipasta oli maistuvaa, vaikka hetken harmittikin, kun toinen ruokavaihtoehto (chicken jotain) loppui juuri meitä edeltävällä penkkirivillä. Lennon loppupuolella tarjottu pizza oli myös mukava iltapala.
CHICAGO O'HARE
Chicagon lentokentälle O'Hareen saavuimme 15 minuuttia aikataulua edellä. Passintarkastus- ym. rajamuodollisuudet ahdistivat jo etukäteen koneessa nähdyn opasfilmin perusteella. Passintarkastukseen saikin odotella pitkässä jonossa n. 20-30 minuuttia, mutta itse tarkastus sujui jouhevasti. Passintarkastaja taisi sulaa heti, kun kerroin matkan tarkoitukseksi häämatkan. Ihmetteli vain, missä puoliso on ja käski sitten pyytää punaisen viivan takana vuoroaan odottaneen puolison samaan aikaan paikalle. Kun sormenjäljet ja valokuvat oli saatu otettua, virkailija toivotti meille hyvää häämatkaa. Laukut löytyivät hihnalta samantien ja tullitarkastuksesta puolestaan selvittiin tulli-ilmoituslappusen antamisella ilman sen kummempia tarkastuksia.
Siirryimme lentokentällä junalla terminaaliin 3 ja siellä puolestaan Blue line-linjan junaan, jolla pääsi Chicagon
keskustaan.
HOTELLILLE
Junamatka keskustaan kesti puolisen tuntia. Matkanjohtaja Jane oli etukäteen varautunut vain taksimatkaan eikä siten sen kummemmin tutkinut, kuinka julkisilla pääsisi hotellille. Siihen nähden löysimme hotellille julkisilla vallan loistavasti: jäimme pois oikealla pysäkillä Loopissa ja päästyämme juna-asemalta maanpinnalle kohdalle osui avulias paikallinen, joka puhelimestaan surffaili meille reitin hotellille. Hotellille oli kävelymatkaa muutaman korttelin verran. Saapuessamme hotellille (Hotelli Monaco) oli sen aulassa melkoinen vilske, mikä selittyi vastaanottotiskillä sillä, että siellä oli juuri menossa jokapäiväinen ilmainen viinitarjoilu (klo 17-18). Suomen aikaa kello oli aamukaksi, joten meitä ei viinitarjoilut paljonkaan jaksaneet kiinnostaa, vaan siirryimme saman tien huoneeseemme ja nukkumaan. Alunperin oli suunniteltu, että olisi saatu venytettyä iltaa, niin että olisimme paremmin päässeet paikalliseen aikaan, mutta vähäuninen viikko vaati veronsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti