maanantai 26. syyskuuta 2011

Nyy mehiko

Sunnuntaiaamuna emme jaksaneet/viitsineet syödä aamiaista eilisessä megapihvipaikassa, vaan suuntasimme kohti Amarillon "ydintä". No ydin löytyi, eli Wild Bill -niminen paikka. Ei mitenkään suositeltava paikka, mutta tulipahan käytyä hätistelemässä kärpäsiä ja ihmettelemässä paikallisia HD-miehiä.


Matka ei aamiaisen jälkeen paljoa jatkunut, kun jo joutui pysähtymään. Joku älypää oli haudannut kädiläkkei pellolle :)
Cadillac Ranch siis kyseessä ja aika paljon porukat oli noita aikojen saatossa spreijailleet.


Matka jatkui Route66 Midpoint Cafe:lle ja sieltä onkin sitten 1139 mailia niin Chicagoon kuin Los Angelesiin.



Paikalle osui myös "hieman" maailmaa nähnyt harrikka. Oli muuten käynyt suomessakin, vuonna -98.

Texas jäikin sitten taakse ja siirryttiin New Mexicoon.
Tämän firman jäsenet totesivat, että Tallinnassa on asiakkailla enemmän rahaa...

Seuraava pysäytys oli Santa Rosassa sijaitseva automuseo. Komijasti oli jenkkiautoa näytillä.






Sitten silmään osui tämä iiisoo auto. Ekaksi luulin, että kyseessä on taas joku vanha letukka, jota en vain tunnista. Jotain erittäin häiriintynyttä autossa kyllä oli, kun konekin oli hytin takana noiden sivuläppien alla...

No, paikalla oli auton rakentaja/omistaja ja autohan on omaa sukua tämä!

Auto oli kyllä aivan vimpan päälle raksattu ja mittasuhteetkin toimivat. Auton lava/tekniikka on kotoisin "jostain" Cadillacin isosta pick-upista. Hyttiä on "stretsattu" yli tuplaan normaalista ja takaovet ovat luonnollisesti kaapparimalliset :)
Tekeminen/synnyttäminen kesti kuulemma 5 vuotta. Omistaja sanoi, että joku oli tarjonnut vekottimesta 200 000$, johon hän oli porilaisittain todennut: mennymenee!


Väsäilijällä on paja samalla kylällä kuin tämä museo oli. 4 tai 5 kaveria sillä on töissä ja jatkuvasti jotain väännetään. Tämä El Camino on kans pajan tuotoksia. Ovia on ollut joskus 4 kipaletta. Pirssi oli muuten myynnissä kohtuulliseen 85 000$ hintaan.

Koko matkan tuntui, että tultiin ylämäkeen, kun rotkekin tuntui laiskasti vetävän. Maisemat jylhenivät koko ajan ja aika paljon on vuoristoa näkyvissä täällä Albuqurqueessa [Jane: oli jo aikakin, että tasaiset maisemat saivat vähän vaihtelua, varsinkin Teksasin tasangot olivat tylsää katsottavaa, vaikka välillä näkyikin suuria karjalaumoja]. Hotelli löytyi suht vaivattomasti ja kyseessä on inkkarihenkinen paikka. Ensivaikutelma hotellista on oikein hyvä [Jane: uima-allas ja poreamme rentouttivat mukavasti automatkan päälle, ensi yönä luulisi nukuttavan makoisasti].



 


Näkymä hotellihuoneesta

Huomenna tutustutaan kaupunkiin paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti