Suunnaksi otimme eilen korkatun Unserin kilpa-autoilumuseon. Ja nähtävää riitti :)
Jane tosi innoissaan...
Tällä "ylivuotisella" autolla Al Unser Sr. voitti Indy 500 -kisan -87 ja itseasiassa kuskikin alkoi tuolloin olla jo ylivuotinen, mutta hanskalla näköjään paikattiin homma kotiin.
Vanhoja Pike's Peak -kilpureita. Kyseinen vuori on nimetty Unsereiden vuoreksi...eli kai ne sieltä sitten on voittoja ottanut muutaman enemmän kuin A. Vatanen.
Ilmava turboasennus. Tämä oli siivettömän aikakauden laitteessa, varmasti leppoisaa kyytiä...
Tällä Pensken autolla Al Unser Jr. voitti Indy 500 vuonna -94
Tämä vehje oli harmittavasti pois päältä, mutta tässä olisi saanut survoa vaihteita silmään kilpavaihteistossa. Koppi oli melko täynnä metallisilppua...
Kilpamoottoreita eri aikakausilta
Tämän kuormurin taustalla oli hauska tarina; Al Unser Sr. oli halunnut ostaa tämän jo monen vuoden ajan, käyden silloin-tällöin kyselemässä omistajalta myyntihaluja...ilman tulosta. Noh, ~8v päästä Sr. huomasi, että kyseinen tila on myynnissä isännän kuoltua. No, koko tilanhan siinä joutui ostamaan, jotta halutusta kuormurista tuli oma :)
Komia vanha hutsoni
Museossa oli myös Indy-simulaattori. Pakko oli koittaa ja aiettä-että oli onnettomat säädöt, toisen mutkan jälkeen johdossa ja sitten vaan ruisailtiin maaliin...olis siinä voinut edes jotain "apuja" olla pois päältä.
Kilpurikohellusten jälkeen matka jatkui pitkin vanhaa Routea, jopa niin jääräpäisesti, että löysimme itsemme dead-endistä!
Tuolta me tultiin. Vuokra-auto-ohjeiden mukaisesti sorateitä pitkin, mutta ESP ei sentään ollut päällä...
Tuo pieni kuilu johti meidän motarin toiselle puolelle, jossa sitten jatkoimme matkaamme.
Melkein heti joutui pysäämään ihmettelemään vanhaa käytöstä poistettua siltaa.
Seuraava pysähdys oli Acoma Pueblo, joka on kukkulan päällä oleva inkkarikylä. Sinne ei rotkella päässyt, vaan jouduimme menemään bussilla opastuksen kera.
On niillä inkkareilla komiat näkymät.
Taivas varrjele...
Oppaamme ja kylän ainoa puu.
Inkkarikohellusten jälkeen matka jatkui kuskinvaihdon kera. Ja kyllä vaahtia riitti...
Siinä jäi Porssetkin (ässä-malli) ihmettelemään rotken takavaukeita...
Ja juna
Arizonan puolelle saavuttaessa poikkesimme turisti-infossa ja siellä oli rekkaparkissa maximum overdrivestä tuttu näky, tämä ei sentään alkanut itsekseen kaasuttelemaan....brrrr
Heti piakkoin rajanylityksen jälkeen alkoi aurinkokin mennä maate...
Holbrookiin saavuttuamme pääsimme mekin maate, omaan tiipiihimme :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti