Maanantaipäivän Albuquerquessa aloitimme sivistämällä itseämme Nuclear (ydinvoima-) museossa. Opimme mm. sen, että maailman (tai Yhdysvaltain, täällähän nuo kaksi ovat sama asia) ensimmäinen atomipommikoe tehtiin näillä nurkilla jossain New Mexicon autiomaassa. Kylmän sodan alkusyistä oli myös lyhyt videopätkä.
Tämän näköinen oli Fat Boy-pommi, joka pudotettiin aikoinaan Nagasakiin:
Varsinaista avaruustekniikkaa nuo ohjukset:
Museon jälkeen suuntasimme ABQ:n vanhaan kaupunkiin, jossa pystyi hyvin kuvittelemaan itsensä pieneen meksikolaiseen kaupunkiin (sillä edulla kuitenkin, että ymmärsi kieltä).
ABQ on ilmeisesti kuumailmapalloilun maailman napa, siksi turistikrääsäkauppakin on niitä pullollaan muodossa jos toisessa. Tulevana viikonloppuna olisi vuosittainen Balloon Fiesta, jonka nyt siis valitettavasti menetämme. Olisi taatusti loistava näky nähdä taivaalla yhtä aikaa satoja, ellei tuhansia kuumailmapalloja, kaiken värisiä ja näköisiä.
Vanhan kaupungin jälkeen etsiskelimme Unserin formula-aiheista museota ja vaikka kartanlukijalla saattoikin olla joku alitajuinen syy olla löytämättä perille, niin kyllä Tomppa-navigaattorillakin aika vaikeuksia oli meidät sinne opastaa, kun sen lopulta otimme avuksi. Ehdimme museoon perille 15 min. ennen sulkemisaikaa eikä museon täti ollut innokas pidentämään aukioloaikaa, joten päätimme jättää museon siltä kertaa väliin ja käydä siellä seuraavana päivänä poistuessamme ABQ:sta.
Tällä harhailureissulla ajelimme Rio Grandenkin yli, joka ei tosin kovin grande ollut tähän aikaan vuodesta, kuivaa maata näkyi enemmän kuin vettä joen pohjalla.
Tässä maisemia Rio Granden toiselta puolelta ABQ:n kaupunkiin. Taustalla näkyvät Sandai-vuoret.
Ehdimme välissä lekotella jonkin aikaa hotellin uima-altaalla ja auringonlaskua ehätimme sitten katselemaan Sandai-vuoren huipulle, jonne pääsi kivalla köysiradalla (Tramway). Kyseinen köysirata on ilmeisesti ollut maailman pisin (2,7 mi eli 4,3 km) ihan viime aikoihin saakka, mutta nyt on Armeniassa vielä pitempi.
Saatiin köysiratamatkan aikana muutamia faktoja maisemien ihailun ohessa. Mm. köysiradan rakentaminen 1960-luvulla maksoi 2 miljoonaa dollaria, vaijerien uusiminen jokunen vuosi sitten maksoi saman 2 milj. dollaria. Armenialaisen köysiradan rakennus oli ilmeisesti maksanut 38 miljoonaa dollaria.
Matka huipulle kesti 15 minuuttia.
Ehdimme juuri sopivasti ihailemaan auringonlaskua.
Paluumatka alas tehtiinkin sitten jo pimeässä ja saatiin ihailla kaupungin valoja:
No nythän teillä on jo ollut huikeita näkymiä,,,tähän asti tuli semmonen kuva,että aika eloton reitti,kun auton romuja ja pieniä huoltoasemia matkan varrella. Matkaa on vielä edessä ja parhaimmat paikatkin,,,siis kaupungit ja sykkeet. Eiku mukavaa matkan tekoa,,,sää ainakin näkyy suosivan.
VastaaPoistaTerkkuja vaan meiltä,,,
Alkumatka (puolivälin paikkeille asti) oli tosiaan varsin lättänää maisemaa. Sääliksi käy niitä, jotka ajavat Route 66:n "väärään" suuntaan eli lännestä itään, kun joutuvat sitten loppumatkan katselemaan tylsempiä maisemia. :)
VastaaPoistaMukavalta vaikuttaa, hienot ja mahtavat maisemat, ajakaa varovasti loppumatka. Terveisin Jari veli.
VastaaPoistaKiitoksia, tarkoituksena on ajella varovasti, huomenna lauantaina vaihdetaan avoautoon (tai katsotaan nyt, mitä saadaan autovuokraamosta).
VastaaPoista