Nascar

Maanantaipäivä alkoi positiivisesti, kun autovuokraamosta näytettiin vihreää valoa autonvaihdolle.
Ennen autonvaihtoa kävimme vielä Chicagon vanhimmassa valokuvausliikkeessä katsomassa ei-oota ja toteamassa, että Willis Towerista ei näy kuin pilvee-pilvee-pilvee

Towerilta, jossa emme siis käyneet, matkasimme hotellille paikallismetrolla (maanpäällisellä), joka kiertää Chicagon ytinkeskustaa. Komiasti kulki juna. Kadulla kävellessä nuo pitävät aikamoista meteliä ja kolinaa ohi/yli mennessään.

Sitten käytiin vaihtamassa se vuokra-auto. Autoksi valittiin 2010 vuotinen Dodge Charger, johon valinta osui värin ja kattoluukun perusteella. 2011-vuotisiakin oli tarjolla ja asiaa tutkiessa sellainen olisi kyllä pitänyt ottaa...siinä olisi tuoreempi pata ja 50 heppaa enemmän. Kyllä tuo 3,5 V6 nyt just jaksaa mennä, mutta aika naurettavaa vinguttamista sillä täyskaasukiihdytykset kyllä ovat...niinkuin melkein kaikilla vapari-automaateilla. Vuokraamon heppu totesi, että auto on janoinen kuin mikä, mutta "as long as you are cool with that" :)
Sitten lähdettiinkin kohti Nascar-kisoja Route66:sta pitkin.

Kisapaikalla ei ollut yhtään ruuhkaa, mutta autoja oli silti pellot täynnä. Sitten alkoi selvitä, että mehän oltiin myöhässä...noh, ei siinä oikein muuta menetetty kuin kuljettajien esittely lähtöruudukossa.
Melu oli järjettömän kova, kuten odottaa sopii ja kai niillä vähän vauhtiakin oli olevinansa :)
Väkeä oli tosiaan reilusti, vaikka oli maanantaipäivä.

Turva-auto keräsi letkan kokoon tasaisin väliajoin, mutta oikein kunnon kolaria emme päässeet näkemään...pieniä seinäkosketuksia vain.

Isommaailman meiningillä...

Tässä on muuten kuvaajan ja Canon Ixuksen yhteistyö ollut niin saumatonta, että pitää oikein taputtaa itseään olalle. Ja kuva on tosiaan otettu kisavauhdissa, eli jotain 350km/h+

Katsomon alla myytiin kaikkia hyvei herkkui.

Nascaarien järjettömien liikenneruuhkien (koska pitäähän kaikkien mennä omilla pick-upeillaan kisoihin...niinkuin mekin mentiin) jälkeen pääsimme kruisailemaan 66:sta pitkin ja sieltä tuli vastaan tuollainen "hyvin säilynyt" Texacon huoltoasema, joka nykyään toimii pysähdyspaikkana/museona. Harmi vaan että paikka oli jo kiinni.

Poikkesimme myös Pontiacin kylässä, mutta siellä oli kaikki paikat jo kiinni...niin Route66-museo, kuin Pontiac-museokin.

Jotain oheiskrääsää olisi voinut vaikka ostaakin, mutta eiköhän noita puljuja vielä vastaan tule :)

Pontiacin jälkeen siirryimmekin sitten isommalle tielle ja ajelimme ruokapaikan kautta St. Louisiin. Tästä pitääkin lähteä piakkoin tutustumaan kaupunkiin.